Hän vai hän? Sukupuolten erot kääntäjän työssä
Kun käänsin erästä bisnespsykologiaa käsittelevää kirjaa, jossa tarkasteltiin miesten ja naisten ajattelutapojen eroja, aloin pohtia: miten mieskääntäjät eroavat naiskääntäjistä? Ovatko nämä erot olennaisia kääntäjän työssä? Keneen luotetaan enemmän?
Näihin ja vastaaviin kysymyksiin vastaaminen edellyttää useiden näkökulmien tarkastelua: fysiologisen, psykologisen ja historiallisen.
Fysiologia
Tarkastellaan siis ensimmäistä kohtaa.
Tutkijat ovat havainneet, että miesten ja naisten aivojen rakenteessa on tiettyjä eroja. Naisilla aivopuoliskojen välinen yhteys on kehittyneempi. Tämä liittyy epäilemättä ennen kaikkea naisen tärkeimpään luonnolliseen tehtävään – lasten synnyttämiseen ja kasvattamiseen. Äitinä naisen on huolehdittava yhtä aikaa monesta asiasta: pidettävä koti järjestyksessä, huolehdittava lapsesta ja valmistettava ateriat. Jotta hän ei uupuisi tässä arjen pyörityksessä, hänelle on suotu «huomion jakamisen kyky»: loogisesta ja kuvallisesta ajattelusta vastaavat aivopuoliskot toimivat tiiviissä yhteistyössä.
Siksi naiskääntäjillä on usein tarkempi sanan ja myös rivien väliin kätkeytyvän merkityksen taju. He osaavat lukea «rivien välistä». Tämä ominaisuus on erityisen arvokas kaunokirjallisuuden kääntämisessä.
Mieskääntäjillä taas aivojen oikea ja vasen puolisko toimivat vahvemmalla sukupuolella enemmän «itsenäisesti». Mieshän on luonnostaan soturi, suojelija ja elättäjä, eikä hän siksi tarvitse naisen ajattelulle ominaista hienovaraisuutta.
Miehet keskittyvät naisia useammin sanan yhteen tiettyyn merkitykseen. Siksi tekninen kääntäminen, jossa sanamuotojen täsmällisyys on tärkeää, on heille helpompaa.
Psykologia
Tässä suhteessa naiset ovat viestinnässään joustavampia ja kykenevät paremmin aistimaan keskustelukumppaninsa. Tämäkin ominaisuus liittyy naisen äidilliseen luontoon, ja se on kehittynyt vuosisatojen kuluessa.
Miehet taas ovat suorasukaisempia, eikä heille ole ominaista samanlainen joustavuus kuin naisille.
Viestintätaidoilla on erityisen suuri merkitys tulkin työssä, jossa ammatillisten ominaisuuksien lisäksi tärkeää on myös epäsuora, sanaton viestintä.
Historia
Historiallisesti mieskääntäjät ovat olleet enemmistönä murroskausina, ennen kaikkea sotien aikana. 1900-luvulla kääntäjän ammatti oli eräänlaista palvelusta valtiokoneistolle, jossa ei saanut tulla häiriöitä.
Kääntäjä saattoi saada tietoonsa valtion kannalta erittäin tärkeää tietoa, minkä vuoksi hänen työnsä muistutti monin tavoin tiedustelutoimintaa. Siksi sotilas- ja valtionhallinnon kääntäjät ovat yleensä miehiä. Sillä sodan ja tiedustelun «kasvot eivät ole naisen».
On syytä huomauttaa, että tällaiset havainnot kertovat vain tietystä suuntauksesta. Poikkeuksia on aina. Nykyään kääntäjän työn tärkein mittari on ammattitaito. Sukupuolten väliset erot ovat loppujen lopuksi toissijaisia.
